near, far wherever you are

 Yks päivä mulla tuli ihan hirveä ikävä Köpiä. Voi pientä pottunenää siellä jossain. Mietin että millaista elämä olisi jos Köpi elelisi vielä vanhuuden päiviään täällä. Aika rankkaa, ainakin mulle. Potisin  jatkuvasti huonoa omaatuntoa mennessäni Duken kanssa treeneihin. Ehkä näin on parempi vaikka se sattuu niin saatanasti.

Mitäs muuta, aksattu ollaan vaihtelevalla menestyksellä, treenivihko vaan savuaa kun kirjoittelen sinne treenisuunnitelmia, onnistumisia, epäonnistumisia ja tavoitteita. Päästiin activelle nyt pariin valkkaan, toivottavasti saatais tälle ääliö-ohjaajalle jotain järkeä päähän. Liian vaikeita ratoja on ollu mulle nyt monta kertaa peräkkäin ja syyllisyydentunnosta Duke-paran luustoa kohtaan melkein ihan itkettää. Tänään käytiin kuitenkin hubailemassa U:n muotoinen rata matalilla rimoilla ja Dukella oli hauskaa, minulla ei. Pitäiskö vaan suosiolla lopettaa koko agility kun tuntuu että kokoajan mennään vain takapakkia kun vertaa kesään. Minulle on ollut esimerkiksi suuri yllätys että koira täytyy palkata itse, joten joka kerta viimeinen este menee vituiksi kun alan kaivamaan lelua taskusta. Täytynee opetella. Koiralla kyllä on motivaatio kohdillaan. 

Mun pitäis nauttia joka sekunnista tuon koiran kanssa mutta se tuntuu olevan aksassa tosi hankalaa nyt. 

Tokossa sen sijaan tuntuu olevan nousukausi ja mä nautin 110% sen treenaamisesta, pitää toppuutella itseään välillä ettei tule taas ylitreenattua kuten kesällä. Mikä fiilis kun se parin kerran jälkeen oppi ruudun ja hyppynoudon ja hyppää tosi vinoista heitoista takaisinkin esteen yli. Tunnari on aika valmis, oon ajatellut hankaloittavani sitä kahden ihmisen hajuisilla kapuloilla kun se on nyt vähän liiankin itsevarma kyseisessä liikkeessä. Kahden ihmiset hajut vois vähän epävarmoittaa (<- onko suomalainen sana edes?) sitä, nyt ollaan jo todella lähellä väärien maistelua. Ei kyllä ole ikinä sitä tehnyt mutta ei ole kaukana. 

Esineilläkin käytiin ja kaikki kolme nousi nopeasti. Tekisi mieli taas pitkästä aikaa hakumetsään, ehkä ensi viikolla päästäis sitä tekemään. Ollaan myös käyty joka viikko vetotreeneissä. Duke lähtee nyt hyvin lähdössä ja eilen ne meni Köpi-aussien kanssa 3,3 km samassa vetonarussa. Lähdössä Duke komensi Köpille että nyt juostaan ja lujaa, kävi Köpin naamalla vähäsen antamassa palautetta. Köpi oli juossut aikaisemmin pitemmän lenkin kuin Duke ja Duke sitten veti koko köörin kunnialla loppuun saakka, olivat kuulemma hienosti juosseet yhdessä.  

Vaikka on syksy on pakko aina yrittää muistuttaa itselle että nauti tuosta koirasta, se on nyt siinä eikä huomenna. Tulihan sitä sen neljä vuotta odotettua, ja oli sen arvoinen.  

yksi etappi saavutettu

 Käytiin tänään Duken kanssa käyttymiskokeessa ja BH sieltä napsahti nimen eteen! Koe meni normaalilla Dukeraivolla eteenpäin, kaikki liikkeet olivat erinomaisia lukuunottamatta hihnatta seuruuta, siinä koira jäi pysähdyksen jälkeen tuijottamaan jotain. Kaupunkiosuudessa ei huomautettavaa.



 Muuten ollaan tokoiltu aika paljon, ja ihan suunnitelmallisesti! Ruutua ollaan tehty enemmän edellisen viikon aikana kuin koko vuonna yhteensä ja onhan se tuottanut tulosta. Koira hakee keskipaikkaa lähes 100% varmuudella, tästä naksaus ja palkka lentää koiran taakse. Tästä tullaan seuraavaan ongelmaan, teen treeninamit aina liian pieniksi ja sitten nakki lentää sen kaksi metriä jos sitäkään. Olen nyt yrittänyt terästäytyä tässä.

Muuten treenit sujuvat omalla painollaan, ihan kivasti. Pitäisi nyt alkaa muodostaa niitä tavoitteita, ei vain ensi vuodelle vaan pidemmälle tähtäimelle. Mitä haluan sitten kun Duke toivottavasti joskus on tokovalio? Jääkö tokoilut siihen vai haluanko osallistua SM-kisoihin. En oikein vielä tiedä. 

Aina välillä tuntuu että edetään liian nopeasti, varsinkin agissa. Koira kyllä menee rataa, minäkin osaan ohjata mutta jotenkin haluaisin vielä kiinnittää tekniikkaan huomiota, palkata paljon ja kaikesta että ennenkaikkea kummallakin olisi kivaa. Pian saadaan halliin avain niin voitais ottaa tavoitteeksi käydä vaikka kaksikin kertaa viikossa itsenäisesti ja palkkailemassa kepeiltä, kontakteilta ja yksittäisistä esteistä. 

Esineruutuakin tehtiin yksi päivä ja hienosti haki kaikki kolme esinettä. Kokoa oli ruudulla 40x60m ja kaikki esineet olivat ruudun takaosassa. Duke oli aivan onnensa kukkuloilla. Voisin taas käydä tekemässä jäljen sille vaikka heti huomenna, tämän päivän Duke saa makoilla kainalossa. 

Yksinkertaisesti paras

 Ajattelin tänään erilaisia koiria ja niiden omistajia. Mietin millainen koira olisi minulle se kaikista paras, millaisella taistelutahdolla, saalisvietillä ja muilla ominaisuuksilla varustettu koira. Niitä pohtiessa tulin sitten siihen tulokseen että ei helvetti mullahan on jo semmoinen. Eipä tuossa koirassa ole mitään mitä muuttaisin. Aika hyvin kun se on vasta minun ensimmäinen harrastuskoira. "Kaikella on tarkoituksensa"  sanoi äitini kun kuuli että en saanut yhtä tiettyä pentua vaan jatkoin vielä etsimistä kesäkuussa 2010. Sillä oli, minun tarkoitukseni oli saada hieno harrastuskoira.

"You're simple the best, better than all the rest. 

Better than anyone, anyone i've ever met."

   Ole vielä 15 vuotta luonani rakas luupää. 

Stand by me

 Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista pyöritystä harrastusten parissa. Josko aloittaisin vaikka 15-16.10 Niinun koulutuksesta.  Lauantain aiheena oli rytmitykset.

Alkusuora helppo, 4-5 haastava. (Yritin) vekkiä mutta koira ampui putkesta täysillä vaan esteen läpi, ei tainnu huomata edes siinä olevan mitään rimaa. Tätä lähdettiin työstämään siten että kun koira tulee putkesta tiputan lelun 5-esteen eteen ja jatkan itse matkaa oikealle. Muutama tälläinen toisto ja lelu tiputettiin seuraavaksi 5-esteen taakse oikealle. Onnistui hienosti ja päästiinkin yrittämään seuraavaksi 3-4-5-6. Hyvin meni ja koira kääntyi aivan huipusti. Jopa minä osasin. Seuraavaksi 3-4-5-6-7, Duke imee putkiin niin hyvin ettei mitään ongelmaa.

Toisella kierroksella keskityttiin päällejuoksuun ja putki-A erotteluun. Ensin tehtiin 8-estettä vinottain, liitettiin tähän sitten 7-8 esteeet ja vau miten hienosti meni! Siirryttiin sitten 9-10-11 esteisiin. Voiko koira kääntyä noin tiukasti?! Ennakoiva valssi tässä siis kyseessä ja kun olin nakannut koiran putkeen otin sen vastaan, vasemmalla kädellä, aloin tehdä valssia melkein heti ja koira nuoli siivekettä ja spurttasi täysillä kontaktia kohti. Uskomaton fiilis!
Koira osasi ja minä osasin.

 Sunnuntaina oli rata seuraava:

 Rataantutustumisessa olin ihan varma ei päästä edes kolmosputkeen asti kun alku oli tuommoinen. Päästiinhän me sittenkin ja hienosti päästiinkin! Koira ykkösesteen suuntaisesti vinoon, itse kakkosesteelle jalat kohti putkea ja vastakkaisella kädellä koira otettiin mukaan. Sitten pakkovalssi, ja rintamasuunta jo kohti 3-putkea. Persjättö ja 4-5 esteet meni kivasti. Puomille me ei sitten kuitenkaan ikinä päästy, eläin meni putkeen mun huonon ohjauksen ansiosta. Puomin jalat oli täysin putkea vasten ja Duke kiipeää aina putkea ylöspäin. Kuului kolahdus ja koira nostelee vasenta etutassua. Perkele. Ei sille kuitenkaan näyttänyt sattuvan mutta en viitsinut riskeerata vaan lopetettiin siihen.

 Saatiin kuitenkin aivan älyttömän paljon vinkkejä ja neuvoja tulevaisuuteen joten ei hirveästi harmittanut vaikka jäikin vähän vähälle sunnuntaina treeni. Se on kuitenkin vain agilityä ja Duke on koira josta olen vastuussa. Mieluummin 5 minuuttia pois agilitystä kuin että joutuisin sen antamaan 2 vuotta aikaisemmin pois jonkun nivelrikon takia. Se on liian rakas riskeerattavaksi.

 Muutamia poimintoja muistiinpanoista liittyen Dukeen ja Duken ohjaamiseen

•  Rintamasuunta ja liike, niistä koira tietää mihin ollaan menossa
• Aina kääntyessä koiran pitää tietää ennen ponnistusta mikä on seuraava este, jo fysiikankin kannalta ettei tule loukkaantumisia.
• Duke osaa hakea esteitä, joten sille on kerrottava selkeästi mihin mennään. Muuten hylkyjä ropisee kun koira ottaa ohjat.
• Paljon putki-kontaktierotteluja
• Päällejuoksussa Dukelle pitää antaa tilaa laskeutua, nämä treenauksen alle
• Älä jää varmistelemaan, jos jäät olet jo myöhässä
• Koira kyllä osaa, luota siihen.

Saatiin kehuja, tai no Duke sai siitä että se on nopea, impulsiivinen ja hyvässä kunnossa. Niinu tykkäsi Dukesta ja sanoikin että se on sopivan raivoisa. Kontaktit saivat kehuja, samoin hyppytyyli. Dukella on kuulemma synnynnäinen tyyli koota itsensä ennen tiukkaa käännöstä ja Niinu kertoi että kaikki koirat eivät osaa tehdä niin. Tiivistetysti voisi sanoakin että tykkäsin kouluttajasti tosi paljon ja varmasti mennään uudestaankin hänen koulutukseen!

Viime perjantailta 21.10 otettu video, kontaktikatsaus.

Ollaan käyty paimentamassakin muutama kerta vaihtelevalla menestyksellä mutta kyllä se siitä kun itse opin käyttämään sitä saatanan paimensauvaa :D

Yksi kerta tehtiin myös karsinasta toiseen siirtelyjä, on se mielenkiintoista kun koira vaikuttaa lampaisiin niin kovasti. Dukea ei pelottanut ollenkaan ahdas paikka ja ryntäävät lampaat eikä paukkuvat ovet.

Tokossa ollaan nyt tehty ruutua, tunnaria, metskua, hyppynoutoa, paikkiksia (i&m) seuruuta ja jääviä.

 Tunnarin se osaa. Metsku paranee, ei paljon mutta paranee kuitenkin. Lähtee innokkaasti, ottaa suuhun nopeasti mutta palauttaminen tökkii, useimmiten tiputtaa mun jalkoihin sen. Hyppynouto onnistuu vinostakin heitosta, paikkiksissa pysyy hienosti, tehtiin mm. 2 minsan piilohäiriöpaikkis missä oli Duke ja Niki. Liikkuri mm. seisoi koirat jalkojen välissä, heitteli tikkuja nenän edestä, taputteli maata, kävi istumassa vieressä, meni koiran oikealle puolelle, käveli selän yli ynnä muuta mukavaa. Ei noussut!

my little sniffer

Duke teki sunnuntaina 30 ruutua, 10 tunnaria ja 10min metskun naksuttelua. Kaikki lyhyissä erissä tosin mutta erityisen tyytyväinen olen tunnareihin! Tehtiin kävyillä, tikuilla ja kepeillä, aina toi oman vaikka oma olikin jonon viimeisenä, n. 20 käpyä ensin ja viimeisenä oma. Mainio pieni nuuskuttelija.
 Sitten siirrytään ruutuun, koira haki oikeaa paikka aika kivasti, muutaman kerran tarjosi liian eteen, jätin naksauttamatta ja haki parin sekunnin päästä uudelleen taaemmas. Muutama vauhtiruutukin otettiin, nopeita ainakin olivat ;)
 Metalli ei olekaan enää niin kamalan ällöttävä kuin aikaisemmin, päinvastoin! Se nostelee sitä ihan mielellään ja kävelee se suussa aivan normaalisti. Tähän olin tosi tyytyväinen.

 Maanantain ohjatuissa meno alkoi seuraamiskatsauksella, koutsi kiinnitti huomiota heti minun asentooni ennen liikkeellelähtöä, jonka takia koirakin oli aivan räjähdysvalmiudessa. Kun ongelma poistettiin, ääntelykin loppui kuin seinään. Sitten tehtiin vinoja hyppynoutoja, pohdittiin miten Duken kapulan saalistus saataisiin loppumaan ja tehtiin siinä välissä myös juoksuseuraamis-käännöksiä imuttaen. Sormet oli verillä mutta koiran paikka hyvä :D

Paikallamakuuta tehtiin nami sekä leluhäiriössä, ensin ladottiin koiran eteen ihania maksanpaloja ja sitten palkkailtiin kun koira katsoi minuun. Se taisi huomata heti mitä piti tehdä kun ei vilkaissutkaan nameihin. Samaa tehtiin sitten niin että koutsi heitteli lelua ja ei saanut nousta vaan piti tuijottaa minua. Vähän se tsiikas lelun olevan vielä tallessa mutta pysyi kuitenkin hyvin. Kaikenkaikkiaan mainiot treenit!

Joskus kiva on myös tylsää

 Me ollaan treenattu tällä viikolla luvattoman paljon ruutua että metskua. Pitoreenejä ollaan tehty tunnarilla sekä isolla puukapulalla. Joka päivä ainakin 20 toistoa ruutua, nyt se jätetään hautumaan vähäksi aikaa ja katotaan  viikon päästä mitä on pään sisällä koira mietiskellyt. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Agissa meillä oli keskiviikkona kiva hyppyrata suunniteltu, joten eikun sekaan vain!

Ekalla kerralla ei koira mennyt ekaan putkeen mutta seuraavilla kerroilla kaikki meni, pari rimaa tippui yhdella kerralla mutta pari täysin puhdasta rataakin tuli! Taitava Duke.

Jenna sai vihdoin meidän syyskuisen tokokokeen nettiin joten tässä se.

 En ole ikinä oikein kunnolla Dukesta kertonut, treenit vievät vain aina kaiken tekstitilan. Duke vaihtoi barffille muutama päivä sitten, saa nähdä miten reagoi, ainakaan maha ei mennyt löysälle tms.

Joku viisas on joskus sanonut että iloinen koira on hyvä työkoira. Siinä tapauksessa Duke on maailman iloisin koira. Dukesta on tullut koko ajan röyhkeämpi, oikea sika. Viime viikolla se vei noin vain Köpi-aussielta lelun suusta ja muuta pientä mukavaa, mutta suurin näyttö tähän on ehkä mustelmat joita tulee joka perkeleen treenissä ainakin 5. Se puree aivan rennosti käsiä jos mulla sattuu olemaan patukka vähänkin huonosti ja mulla on niska kipeänä siitä hyvästä että se juoksi lenkillä aivan täysillä takaapäin pahki. Onhan se toki jo kesällä purru poskesta ja nenästä kun sillä on tapana hypätä naamalle ja räyhätä..

Perjantaina käytiin paimentamassa ja taas nähtiin kuinka röyhkeä se on, ei kunnioittanut yhtään sauvaa vaikka hakkasin sitä maahan aivan sen naamaan edessä. Ensi alkuun se ryntäsi heti Derek-pässin kimppuun, ei onneksi purrut. Lampaat oli ihan vauhkona ja Duke sillon kun minä olin sen kanssa, mutta toisella kierroksella Sanni meni Duken kanssa ja itse tyydyin ottamaan kuvia aidan toisella puolen. Sannin kanssa Duke meni häntä alhaalla ja malttoi vain löntystää niin silloin lampaat liikkuvat mutta ei liian vikkelään. Heti kun Duke nosti raville lampaat lähti karkuun.

Alempi kuva on just sitä alkuhuumaa kun piti lippu korkeella ilmottaa että täältä tullaan. Viime viikolla myös tokotettiin ja aksattiin mutta niistä tuonnempana.