Stand by me

 Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista pyöritystä harrastusten parissa. Josko aloittaisin vaikka 15-16.10 Niinun koulutuksesta.  Lauantain aiheena oli rytmitykset.

Alkusuora helppo, 4-5 haastava. (Yritin) vekkiä mutta koira ampui putkesta täysillä vaan esteen läpi, ei tainnu huomata edes siinä olevan mitään rimaa. Tätä lähdettiin työstämään siten että kun koira tulee putkesta tiputan lelun 5-esteen eteen ja jatkan itse matkaa oikealle. Muutama tälläinen toisto ja lelu tiputettiin seuraavaksi 5-esteen taakse oikealle. Onnistui hienosti ja päästiinkin yrittämään seuraavaksi 3-4-5-6. Hyvin meni ja koira kääntyi aivan huipusti. Jopa minä osasin. Seuraavaksi 3-4-5-6-7, Duke imee putkiin niin hyvin ettei mitään ongelmaa.

Toisella kierroksella keskityttiin päällejuoksuun ja putki-A erotteluun. Ensin tehtiin 8-estettä vinottain, liitettiin tähän sitten 7-8 esteeet ja vau miten hienosti meni! Siirryttiin sitten 9-10-11 esteisiin. Voiko koira kääntyä noin tiukasti?! Ennakoiva valssi tässä siis kyseessä ja kun olin nakannut koiran putkeen otin sen vastaan, vasemmalla kädellä, aloin tehdä valssia melkein heti ja koira nuoli siivekettä ja spurttasi täysillä kontaktia kohti. Uskomaton fiilis!
Koira osasi ja minä osasin.

 Sunnuntaina oli rata seuraava:

 Rataantutustumisessa olin ihan varma ei päästä edes kolmosputkeen asti kun alku oli tuommoinen. Päästiinhän me sittenkin ja hienosti päästiinkin! Koira ykkösesteen suuntaisesti vinoon, itse kakkosesteelle jalat kohti putkea ja vastakkaisella kädellä koira otettiin mukaan. Sitten pakkovalssi, ja rintamasuunta jo kohti 3-putkea. Persjättö ja 4-5 esteet meni kivasti. Puomille me ei sitten kuitenkaan ikinä päästy, eläin meni putkeen mun huonon ohjauksen ansiosta. Puomin jalat oli täysin putkea vasten ja Duke kiipeää aina putkea ylöspäin. Kuului kolahdus ja koira nostelee vasenta etutassua. Perkele. Ei sille kuitenkaan näyttänyt sattuvan mutta en viitsinut riskeerata vaan lopetettiin siihen.

 Saatiin kuitenkin aivan älyttömän paljon vinkkejä ja neuvoja tulevaisuuteen joten ei hirveästi harmittanut vaikka jäikin vähän vähälle sunnuntaina treeni. Se on kuitenkin vain agilityä ja Duke on koira josta olen vastuussa. Mieluummin 5 minuuttia pois agilitystä kuin että joutuisin sen antamaan 2 vuotta aikaisemmin pois jonkun nivelrikon takia. Se on liian rakas riskeerattavaksi.

 Muutamia poimintoja muistiinpanoista liittyen Dukeen ja Duken ohjaamiseen

•  Rintamasuunta ja liike, niistä koira tietää mihin ollaan menossa
• Aina kääntyessä koiran pitää tietää ennen ponnistusta mikä on seuraava este, jo fysiikankin kannalta ettei tule loukkaantumisia.
• Duke osaa hakea esteitä, joten sille on kerrottava selkeästi mihin mennään. Muuten hylkyjä ropisee kun koira ottaa ohjat.
• Paljon putki-kontaktierotteluja
• Päällejuoksussa Dukelle pitää antaa tilaa laskeutua, nämä treenauksen alle
• Älä jää varmistelemaan, jos jäät olet jo myöhässä
• Koira kyllä osaa, luota siihen.

Saatiin kehuja, tai no Duke sai siitä että se on nopea, impulsiivinen ja hyvässä kunnossa. Niinu tykkäsi Dukesta ja sanoikin että se on sopivan raivoisa. Kontaktit saivat kehuja, samoin hyppytyyli. Dukella on kuulemma synnynnäinen tyyli koota itsensä ennen tiukkaa käännöstä ja Niinu kertoi että kaikki koirat eivät osaa tehdä niin. Tiivistetysti voisi sanoakin että tykkäsin kouluttajasti tosi paljon ja varmasti mennään uudestaankin hänen koulutukseen!

Viime perjantailta 21.10 otettu video, kontaktikatsaus.

Ollaan käyty paimentamassakin muutama kerta vaihtelevalla menestyksellä mutta kyllä se siitä kun itse opin käyttämään sitä saatanan paimensauvaa :D

Yksi kerta tehtiin myös karsinasta toiseen siirtelyjä, on se mielenkiintoista kun koira vaikuttaa lampaisiin niin kovasti. Dukea ei pelottanut ollenkaan ahdas paikka ja ryntäävät lampaat eikä paukkuvat ovet.

Tokossa ollaan nyt tehty ruutua, tunnaria, metskua, hyppynoutoa, paikkiksia (i&m) seuruuta ja jääviä.

 Tunnarin se osaa. Metsku paranee, ei paljon mutta paranee kuitenkin. Lähtee innokkaasti, ottaa suuhun nopeasti mutta palauttaminen tökkii, useimmiten tiputtaa mun jalkoihin sen. Hyppynouto onnistuu vinostakin heitosta, paikkiksissa pysyy hienosti, tehtiin mm. 2 minsan piilohäiriöpaikkis missä oli Duke ja Niki. Liikkuri mm. seisoi koirat jalkojen välissä, heitteli tikkuja nenän edestä, taputteli maata, kävi istumassa vieressä, meni koiran oikealle puolelle, käveli selän yli ynnä muuta mukavaa. Ei noussut!