raportti

 Torstaina käytiin tokottamassa Välikylässä Katrin&Krissen kanssa, alussa meinasi koiruus vähän haahuilla kun oli häiriönä meillä haukkuva Robin-hirvikoira. Laitoin sitten tolppaan kiinni pariksi minuutiksi niin jopa alkoi yhteistyö maistua Dukellekin. Tehtiin seuraamista, jääviä, vauhtiluoksetuloa, noutoa sekä metallilla että puisella, kahden lelun riekkumista ja kaukoja.

(c) Katri Loukusa

 Naksuttelin oikeaa seuraamispaikkaa joka onkin jo aika hyvin hanskassa varsinkin kotona, mutta hallilla koiruus meinaa kuumua vähän liikaa. Eipä haittaa, parempi tuokin on kuin lahna koira. ;)

 Jäävät onnistui täydellisesti, maahanmenokin on suoristunut kun ollaan seuraamiseen puututtu, hyvä ettei kehittynyt ongelmaa tästä vaan päästiin pälkähästä pelkällä seuraamis-katsauksella. Aloittelin myös liikkeestä istumista, mutta sitä en hirveästi viitsinyt hinkata ettei mene kokeissa sitten vahingossa tekemään sitä.

Vauhtia löytyy luoksetulosta oikein mukavasti, en tiedä vaikuttaako sitten etäisyys kun hallissa on niin lyhyt kun tuolla tuli kunnon laukalla ja oikeinkin mun silmään hyvällä vauhdilla. Loppuasento oli tosi hyvä, sitäkin olen naksutellut kotona.

(c) katri Loukusa

Noudot on Dukella ehkä se kaikista kivoin juttu, metallikin on niin mukava kun sitä voi mulle nostella tuosta vaan. Hyvä D! Vauhtia löytyy tästäkin, ja loppuasento on niin ikään mainio. Duke ei vielä ole (koputan puuta) keksinyt kapulan pureskelua tai mitään mälläystä, joten noudot on tosi hyvät.

 Kaukot onnistui myös vaikka häiriötä löytyi, tehtiin vaihtelevilla etäisyyksillä, 1-5 metriä, onnistui hyvin. Vauhtia alkaa näistäkin löytymään, tai onhan ne aina ollut keskivertoa vauhdikkaammat mutta nyt on oikein extravauhtia löytynyt. Pitää vaan pikkuhiljaa pidentämään matkaa jotta kokeessa sitten tuntuu helpolta ;)
 Treenilistalle: pitkät odotusvälit vaihtojen välillä ettei ala ennakoimaan.

(c) Katri Loukusa

Paikalla-oloa tehtiin, mutta se meni niin sanotusti perseelleen. Huomattiin jossain puolessa välissä että Krissellä saattaa olla juoksut päällä, ja arvata saattaa että 10kk vanha uroskoira ei ehkä pysy hyvin. :P Menin sitten kauemmaksi Krissestä niin onnistui tämäkin. Kerran jouduin huomauttamaan kun jäi tuijottamaan Krisseä. Loppuajasta ei kuikuillut mihinkään.

(c) Katri Loukusa

Perjantaina aamu aloitettiin naksuttelemalla oikeaa seuraamispaikkaa. Siinähän sitä vierähti se 30 min niin että tuli kiire bussiin.

 Illalla oli mölliagit, ja videota ei valitettavasti ole sillä oon hukannu mun kameran! :O Hirvitys sentään kun sitä ei löydy mistään. No, niihin mölleihin. Kaksi rataa oli, ykkönen:

Virheitä tuli siellä missä en odottanut, eli ysiputkelta pussiin; en kerennyt koiran mukaan vaan se meni siitä ohi. Sitten loppusuoralla koira imeytyi putkeen kun en (yllätys) kerennyt mukaan. Muuten koko rata moitteetta.

Kakkosrata OLI jossain koneella mutta hukkasin sen :( No samantyyppinen, muuten meni hyvin vertaan nyt tohon ykkösrataan, eli ykkösradan putkesta( sama pää kuin ykkösradassa)  tälle loppusuoralle eli 13,14,15 ei onnistunut kun Duke ei vielä noin osaa kun putken pää näytti toiseen putkeen päin ja Duke ns. juoksi suoran ohi. Alko ärsyttään kun olisin voinut palkata siinä ja lähteä kävelyvauhdilla sitten loppusuoralle. Ei olis tullu ärsyyntymistä itseeni eikä koiraan mutta tottakai koira hoksaa jos vituttaa. Mutta saatiin sitten kuitenkin namilätkän avulla onnistumaan.

<3

Tänään tokoiltiin kotona heti aamusta, naksutellen tehtiin taas seuraamista sekä jääviä sekä askelsiirtoja. Voi kun tulin hyvälle päälle kun oikeasti näkee tuon edistymisen jopa ilman että joku sanoo siitä. Tehtiin myös 3 minsan piilopaikkamakuu ja äiti häiriköi. Hyvin pysyi. Ihana rakas Duke kun oot huippu! <3

Tämän jälkeen tein loistavan (lue. huonon) "kontakti esteen" eli semmoinen lauta ja siihen toiseen päähän pari tyynyä, ei se nyt ihan oikean esteen veroinen ole mutta ajaa idean kuitenkin ja saadaan harjoitella ohijuoksuja ja katseen eteen kohdistamista minun sijaan. Käytin namialustaa.

Sitten käytiin tunnin lenkki ihanassa ilmassa ja huomasin parit läikät mistä oli lumi sulanut. Arvata saa että minähän siellä olin heti onnesta soikeana jälkiä tekemässä kun kerta saatiin Sannilta hienot jälkivaljaatkin. Matkaa oli kummallakin jäljellä 50 metriä ja kahdet kepit molemmissa. Hyvin koiruus muisti mitä piti tehdä ja nenästä kuului ihana tuhina! <3 Siis Duken, ei minun.

Nyt tämä antaa laittaa kuvia jotenka parit kuvat viime lauantaisesta mätsäristä:

aina yhtä ihana Emma

kultapieni.

Duke&Emppu parikilpailussa

<3