H

Vetystä.                                                                                                                                                      

Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. :D 

Vety on hirvittävän sympaattinen ja kiltti. Siinä on jotain semmoista mitä monessa muussa ei ole. Se on todella lojaali.
Se tykkää muista ihmisistä, tutuista varsinkin. Se on ollut minun mukana ukin luona hoitokodissa ja on siellä kuin kala vedessä. Vieraat, ehkä vähän epävarmat mummot ja papat ovat saaneet pusun ja hännänheilutuksia. Vety on täysin sinut itsensä kanssa. Sillä ei ole mitään tarvetta mennä esim. kotona istuskellessa muiden syliin. Yleensä se on minun vieressä. Se voi mennä, -ja saattaakin- joskus hypätä muiden kainaloon.
Silti sen ei tarvitse. 

<3

Vetyä on tosi helppo kouluttaa. Se on vastaanottavainen, ei ryntää joka suuntaan vaan ihan oikeasti oppii mitä sille kertoo. Ruutua kun ollaan sen kanssa tehty, on aloitettu ihan leluruuduilla ja jatkettu siitä tyhjiin ruutuihin. Vaikka ruudussa oli lelu, ei Vety juossut sinne päätä pahkaa. Meni ihan reippaalla laukalla mutta ei täysiä. Otti lelut ihan palkkana kuitenkin. Nyt kun on tehty enemmän toistoja ja koira tietää mihin sen pitää ruudussa mennä, on vauhti kasvanut. 

Siitä on tullut ihan mun paras kaveri. Se iskee jotenkin niin syvälle. Luin pari päivää sitten näiden Ä-pentujen blogia ja tuli niin ne vanhat fiilikset pintaan. Se onni kun pentuja alkoi syntymään ja kun kolmen syntyneen pennun jälkeen oli maailmassa 2 urosta. Vety oli sitten pentueen nuorin ollen seitsemäs pentu. Kyllähän niitä olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan. <3 

Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden
Kenen kanssa ne kulkea saan
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa

Olisin toki ottanut minkä tahansa pennuista, mutta mustatrikit vaan iski heti. En keksi mitään lisättävää tuohon koiraan. Se tekee fiiliksellä, se tottelee ja sen voi päästää mihin tahansa tilanteeseen ilman että huimaisi. Niin lasten, vanhusten tai muiden koirien kanssa. 

Monet tietääkin että meidän alkutaival ei ollut se ihan helpoin. Minä olin koulussa pitkiä päiviä, ja nuori sisustusarkkitehdin alku kotona takasi sen että taulut oli lattialla kun kotiin pääsin. Niistä ajoista on kuitenkin päästy pitkälle. Joka treenistä ja hetkestä kun ollaan nätisti osaan olla nykyään kiitollinen. Osa hetkistä tietenkin nousee ylitse muiden. Viime viikolla oltiin treenaamassa tokoa ja tehtiin ryhmässä avoimen istumista. Siinä se "hullu rähjääjä" (kiitos vaan tästä nimestä hlö X) istui ja napotti minuun kentän laidalle kun muut tippui maahan tai alkoivat haukkumaan. Tuntui hyvältä :) Ei toki se että muut touhuili vaan se että minun koirani ei. 

Kiitos Vety että olet olemassa. Joka aamu saan herätä herätyskellon aikaan siihen että joku hyppää viereen. Ei se muuta tee, tulee vaan ihan lähelle. Joka kerta kun tulen kotiin se hyppää syliin. Joka kerta kun sanon Vetyn nimen, se tulee ja kysyy että mitä asiaa. Joka kerran jälkeen kun sille on joutunut kertomaan asioita hieman lujemmin, se tulee silti yhtä reippaasti luokse eikä mielistele. 

Sokeina toistaa lausetta samaa

 Mitä meille kuuluu? -Hyvää kiitos. Ollaan just lähdössä reeneihin.

Duken kanssa on kerran viikkoon treenattu hakua. Mitäpä sitä hyvää liikaa. Koira lähtee suoraan, etenee takarajalla oikein ja on ihan hiton nopea. Ilmaisut on varmoja ja voimakkaita, näytölle lähtee kuin tykin suusta. Sanalla sanoen täydellinen. :D
Käytiin hakukokeessakin. Otin koiran n. 30min ennen koepaikkaa autosta että lenkkeilytän sen siinä. Duke ei halunnut edes tulla ulos autosta. Mun jännitys oli vissiin liikaa. Paska fiilis oli jo siinä vaiheessa, ei auttanut kuin käskeä koira ulos takapaksista ja lähteä lenkille. Eihän siitä mitään tullut. Koepaikalla koira oli jo varma että kohta joku kuolee. Ikinä, toistan vielä ikinä se ole reagoinut minun jännitykseen noin voimakkaasti. SM-kisoissa oli jotain samankaltaista mutta ei näin suurissa sfääreissä.
Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan mutta olisi pitänyt vain jättää leikki kesken heti. Tottiksilla aloitettiin ja kun meidän vuoro oli, koira lähti ihan hyvin mukana paikkista kohti. Paalulla käskin sen maahan Duke ei totellut ekasta. Sitten tuli minulle paniikki, ja se oli siinä. Koira väisti ja muutaman käskyn jälkeen tuomari käski laittamaan liinaan. Jätin leikin kesken siinä.

Tämä ei varmaan ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta jätin nyt tottiksen ja kokeet Dukelta joksikin aikaa. Kun mikään ei tunnu miltään ja kaikelta, ei ole oikein vääntää koiraparkaa solmuun. Ollaan tehty FH-jälkeä ja sitä hakua. Esineitäkin Duke on hienosti hakenut. Jätetään "hallintajutut" nyt hetkeksi ja annetaan koiran tehdä hieman vapaammin. Se ei ole ihan ehkä se paras ratkaisu mutta pakko ihan hetki pitää taukoa.

Entäs Vety sitten? Vety on oma itsensä. Se on raivokas, täynnä tarmoa ja sen kanssa on ihana tehdä. Jokainen treeni tuntuu sen kanssa niin isolta ja suurelta. Siitä on tullut -ei Duken kustannuksella- semmoinen paras kaveri että oksat pois. Lupauduin OKK:n joukkueeseen piirinmestiksiin uuteen avoimeen joten täytynee kaivaa tokokamppeet kaapista.

Jäljellä Vetyn kanssa on erityisen mukavaa. Se menee nenä sopivan alhaalla, ajaa varmasti ja lähtee janalle hyvällä vauhdilla ja suoraan. Esineet sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa varmasti meille molemmille :D Ensimmäisillä lähetyksillä se juoksee 20m ja kääntyy katsomaan että vitut täällä mitään ole. Hups! Ollaan tehty vissiin liikaa jonoja :D No, tätä on purettu niin että jokainen esine on ihan takarajalla ja nyt se on alkanut taas irtoamaan. Nenä on auki kuitenkin joten ihan laukkaamiseksi ei tämäkään homma ole onneksi mennyt. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Ajatuksissa on kirjoittaa itse Vetystäkin paremmin, millainen se on, mitä se tekee ja miten. Parilla sanalla kuitenkin sanon että siitä on tullut hyvin rakas ja tärkeä ystävä.

Voittaja-ainesta

 Käväistiin eilen Kuusamossa mutka poikien kanssa. Sain perjantaina illalla mailia että haluatteko varasijalta tulla avoimeen ja hetken miettimisen ja parin puhelun jälkeen vastasin että mikäs siinä. Tokoa ei olla SM-kisojen jälkeen otettu, tottista kylläkin.

Lisäjännitystä toi vielä aamulla löytynyt auton puhjennut rengas :D Onneksi oltiin hyvissä ajoin liikenteessä joten päästiin hyvin vielä matkaan eikä kiirettä tullut.

Vähän oli mietintää matkalla kun ei olla piilopaikkista koskaan tehty ryhmässä, enkä hirveästi piilossakaan ole Vetylle käynyt. Luoksetulon loppua ei oltu koskaan tehty, Seisomisen eikä hypyn loppua niitäkään. Hienosti minun pieni Vety toimi silti lämpimässä ilmassa. Vähän oli näköjään painetta seuraamisen lähdöissä (meinasi jäädä jälkeen lähdöissä) mutta muuten tehtiin korrektisti ja niinkuin me osataan. Alla pisteet liikkeittäin:

Paikallaolo 10 viereinen koira nousi ja lähti kävelemään puolen minuutin kohdilla, aina yhtä karmeaa
Seuraaminen 9 Täyskäännökset väljiä (miksi tein ne oikealle?!) ja liikkeelle lähdöt jännitti
Liikkeestä maahan 10 :)
Luoksetulo 10! Aika siistiä, treenitoistoja on pysäytyksellä ehkä 6 :D Hyvin tomi käsimerkillä
Liikkeestä seisominen 7 :D Oltiin molemmat aika kujalla ja meni ihan häröilyksi
Nouto 10 Meni laukalla, otti nätisti ja toi laukalla ja piti korrektisti
Kaukot 9 vissiin alun maahanmenosta otti pisteen?
Hyppy 7 :D Hyppäs nätisti, ei istunut toka käskylläkään ja tuli nääääiiin hitaasti sivulle kun ei tiennyt mitä piti tehdä :D Eka toisto toki vois olla jossain muualla kuin kokeessa :D
Kok. vaikutus 10

Yhteensä pisteitä siis 183 AVO1 ja sij. 1/8 :) Vety on ihana <3 Kannatti ajaa Kuusamoon ja takaisin 85km/h kun muuten alkoi täytetty rengas tärryyttään :D

HK1 ja BH

 Palveluskoiria talo täynnä. Pakko välillä päivittää blogia kun meillä on kerta lukijoitakin (terkkuja Millalle) :D

9.5 Vety sekä kaksi sisarusta suorittivat BH-kokeen Jokelassa. Hyvin meni <3

TOKO-SM Ylöjärvi 6.6

Vety OKK:n joukkueessa ALO1 183.83 ja joukkueen sijoitus 14/58
Duke yksilönä EV-luokassa, 209 tms. pistettä, ruutu nollaksi mutta saatiin sentään 10 istumisesta, joka oli vikana ja tosi vaikea monelle. Ei me ihan noihin karkeloihin vielä taideta osata tarpeeksi, mutta ens vuonna uudestaan!

26.6 Dukelle HK1! JEE <3 Pisteet 264, M 192 T 72 Piiiiitkä yökoe, 11,5 kesti ja tottis oli aamulla kuudelta :D  Hyvä myö!

Kipu kuolee huutamalla

Läjäytetäänpäs heti tilastot pöytään. Tämän kevään kaikki muut kokeet on tuossa, paitsi eka KV-karsinta. Lappu hukkui jonnekin :D

Mitäs tuosta nyt sanoisi. Paikkikset on aika varmoja keskiarvon kannalta, Kuopiossa oli fiilis paikkiksiin mennessä ihan outo, mutta noin muuten voisi sanoa että hyvältä näyttää. Seuraaminen on paskaa (mitähittoasillevoitehdä!"#%#¤#) Asenne ja koko ajatus liikkeestä saa meikäläisen lyömään hanskat tiskiin. Koira siis ääntelee. Mun koulutustaito loppuu. En tiedä yhtään mitä teen asialle. Treeneissä tekee ihan hyvällä mielellä ja hiljaa, mutta kun mennään kokeeseen/liikkuroidaan niin jotain tapahtuu. Minussa luultavasti, eihän se koira siitä kokeesta tiedä,

Tämän päivän kokeesta kuitenkin aivan ihana valonpilkahdus, luoksetulo 9½! Ja oli kuulkaa vielä hieno luoksari. Lopussa piti kuitenkin vähän tönäistä sivulle tullessa :P Kemin kokeen saldona kuitenkin 269p EVL1.
 Liikejärjestys oli sekoitettu. Alkoi zetalla, ohjatulla ja ruudulla. Näiden jälkeen oli paikkikset, ja loput liikkeet, kaukot, seuruu, metsku, tunnari ja luoksetulo. Seuruun jälkeiset liikkeet oli aika huonossa jamassa. Paine pääsee kasaantumaan, ja vaikka kuinka sitä kehuin ja kerroin kuinka hyvin se teki, jäi hommat puolitiehen. Kaikki liikkeet kuitenkin suoritti, mutta metsku ällötti ja tunnarissa se haisteli vissiin neljä kertaa koko rivin läpi. Oman toi kuitenkin ja nätisti toikin.  

Tyytyväinen olen koiraani. Oli taas kiva olla kokeessa. Nyt jos vain päästään niin Tampereella seuraavan kerran. Jos ei päästä niin sitten loikataan tottiksen puolelle loppukaudeksi ja treenataan maastoja. Kisoihinkin PK-puolella olisi kiva päästä :)

Vety lähtee OKK:n joukkueessa Tampereelle kisaamaan ALO-luokkaan. Katsotaan niiden jälkeen jos kerkeäisin ilmoittautua vielä vanhoilla säännöillä avoimeen. Nyt kutsuu treenit! Pari kuvaa vielä komeista pojista maaliskuun auringossa.

Tiivistetty

 Meillä menee hyvin. Koirat on käyneet osteopaatilla, syövät hyvin ja lenkkeillään. Vaihdoin molemmat 50/50 -ruualle, kokeillaan ainakin. Nappulana on ANF lammas-riisi.

Kokeissakin on käyty. Duken kanssa 4 koetta, pari EVL3-tulosta, yksi kakkonen ja yksi EVL1. Vety aloitti myös kisauransa tuloksella ALO1 193p. :) :) :)

Pikainen

 Kävin tänään koirien kanssa väsytystaistelun, jonka sitten lopulta voitin. Tavoitteena oli tehdä jälkeä, esineruutua, tottista sekä lenkkeillä niin että koirat pyytää armoa :D Käytiin muutama pyrähdys kick bikellakin!  Ei ne sitä armoa kyllä pyytäneet mutta olivatpa kuitenkin väsyneitä kun kotiin tultiin. Treenijutuista lisää myöhemmin.

Lenkkeilyn ohessa, treenien jälkeen päädyttiin sattumalta eläinten hautausmaalle. Omat koirat puuhun kiinni ja kiertämään. Paljon ihania kirjoituksia, kaiverruksia ja muistoja jonkun rakkaasta lemmikistä. Tuli niin onnellinen ja tyytyväinen olo noista omista koirista vaikka ne välillä vähän hermoja koetteleekin :P

NOM 2014 kannustajat/viralliset valvojat kuvattu lenkin yhteydessä. <3