Sunnuntaina Duke pääsi pitkästä aikaa ladulle. 3km menivät Katrin kanssa ja ajaksi katsoin 6min 30sec. Ensimmäiset 15metriä koira vain haukkui Katrille ja sitten alkoi meno. :D Tyhjälle lähtivät mutta ei paljon haitannut.

 Veerakin kirjoitti olohuonetokoilusta niin minunkin varmaan pitänee. Duke saa siis jokapäivä aamu-ja iltaruokansa tekemällä temppuja, tokoilemalla tai jollain jota mahtuu olohuoneessa tekemään. Tekniikkaa toakoa ajatellen lähinnä siis. Olen nyt parina päivänä opettanut tuolle koiralle takajalkojen nostamista, nyt menee jo niin että se pomppii yksi jalka ilmassa ja satunnaisesti pitää kumpaakin takajalkaa sekunnin verran ilmassa. Toinen on sitten kielellä lipaisu, se on kiva niin koiralle kuin minullekin :D Kaikki nämä pienet temput sheippailen sille, Dukesta on hirmu kiva yrittää kaikkea itse ja se ehdottelee paljon kaikkea pientä mistä voisi kuulla naksuttimen äänen :D Tokoliikkeistä merkki, ruutu ja metalli on opetettu sheippaamalla, ja tänään metallissa tapahtuikin jälleen suuri edistys kun tuo ymmärsi oikeasti että palkkaa ei tule ellei tartuta siihen kapulaan kunnolla. Nyt se tarjoilee sitä hienosti, tämä näyttää olevan sellainen liike jota pitää kokoajan pitää muistissa. Lisäksi Duke osaa erotella ja tuoda käskystä remmin, hanskan, kännykän ja flexin.

Älykkyys ihan paistaa läpi

Maanantaina tokot, ekana liikkeenä seuraamista ja sitten heti perään lelujen seasta luoksetulo. Duke vähän mietiskeli miksi kaikki ihanat lelut on sen nenän edessä mutta tuli kuitenkin laukalla luokse vaikka silmät käväisivätkin pari kertaa leluissa.
Toisena sitten hyppynouto (hieno) ja heti perään tunnari, ihan mahtavaa haistelua! Ei minkäänlaista maistelua yms. vaan tosi maltillisesti kävi, kaikki läpi! Seuraavaksi tehtiin kaukojen ekaa vaihtoa, ja taas tuli sama ongelma, eli koira joko ei noussut ollenkaan maasta tai sitten tuli reippaasti eteenpäin. Pohdittiin sitten tätä vähän aikaa ja päätettiin kokeilla seuraavaa: käskytys erittäin vaativaa, jopa käsimerkki todella tiukka. Treenilistalle: aina samanlaiset käskyt. Nämä toimi, ja koira nousi hyvin, palkka tietenkin jokaisesta vaihdosta. Saatiin muutama onnistunut toisto ja lopeteltiin siihen sitten. Viimeisenä seuraamista imuttaen, kokeilin juoksemista siinä kääntymisiä ja kyllähän se seuraa namikättä vaikka kaivoon joten tässä ei mitään ongelmaa ja koira sai hyvän tuulen päälle.  

mutta osaa se olla komeanakin...

...aika harvoin tosin.

Treeneissä on Duken kanssa mukava ja rento olla, se tietää kun tehdään töitä ja tietää kun rauhoitutaan odottamaan omaa vuoroa. Olen pari kuukautta sanonut Dukelle "treenaamaan" kun mennään treenaamaan ja otan sen häkistä/seinästä, se on ihan reilua koiralle kun tietää millon saa olla innoissaan ja millon ei. Vastavuoroisesti lepotauolle mennessä sanon "huilaamaan" jotta aina kun Duke olisi minun kanssa hallissa/kentällä, se olisi aina innoissaan ja valmis tekemään töitä -ei tulisi niitä ikäviä haisteluita yms. mitä niin monella koiralla näyttää olevan.

Toinen asia, mikä minua kovin kiinnostaa mutta
mistä en oikein tiedä, on patoaminen. Periaatteessa tiedän mitä se tarkoittaa, miten sitä toteutetaan mutta siihen se jää. Miten sitä loppupeleissä toimii, miten sitä voi hyödyntää kisoissa ja kokeissa. Täytynee ottaa selvää! Duke kyllä keskittyy satasella kun teen sen kanssa jotain, mutta kun sen vie pois ei se ala piippaamaan tai huutamaan vaan istuu/makoilee ja odottaa omaa vuoroansa. Sitten kun sen ottaa seinästä irti se nostaa itsensä sopiville kierroksille eikä laske niitä ennenkuin joutuu uudestaan tauolle. Näitä pitää ottaa esille Välimäen koulutuksessa ja Särkivaaran-leirillä, sieltä uskoisi tietotaitoa löytyvän ;)