When the night has come

 Jep, kello on viisi aamuyöllä tätä kirjoittaessa joten lukekaa omalla vastuulla. ;)

 Uni ei tule mutta blogitekstiä pukkaa. Meille kuuluu hyvää. Kesää suunnitellaan kovalla tahdilla ja toivotaan että lumet sulaa. Toivottavasti sulais jää myös mun treenimotivaation päältä, se on nimittäin kadoksissa ollut jo kuukauden. Mua vituttaa treenata jos en voi antaa 100% itsestäni, miksi koiran siis pitäisi? Olen siis ottanut erinäisiä pieniä proggiksia olkkaritokojen aiheiksi, siihen loppuu. Ohjatuissa tokoissa ei periaatteessa treenata mitään uutta, vaan pelleillään pelkästään ja leikitään ja juostaan, - se kun siitä tykkää. EVL ei ole koemallilla todellakaan, seuruulle pitäisi tehdä jotain, keulii keulii ja pahasti. (Ainainen ongelma) ja zetaa en edes ajattele. Kaukot on ollut yksi olkkaritokojen aihe, eli aivan pelkästään tekniikkaa lihasmuistiin taas. Myös kapulan tuontia vinosti ollaan treenattu, kuin myös eteen-, ja sivulletuloja. Käytiin myös päiväseltään Kannuksessa Shepmate's -leirillä, siellä meno vasta tahmeaa olikin, en tiedä mitä tapahtui, jännittikö mua jokin niin paljon että en edes muistanut treenavani...!

Mätsärissä ollaan käyty jopa kahdesti, ihan vain kopeloinnin kannalta. Enhän minä siellä kehässä mitään osaa tehdä :D Duke on kuitenkin kuvassa melko söpö! Agilityä kiinnostais humputella mutta en tiedä onko sitä järkevä tehdä pari kuukautta koska kohta päästään haku- ja jälkimetsiin. Olispahan jotain muutakin tokomasiksen lisäksi. Helmi-huhtikuu olisi tarkoitus ottaa haun ilmaisua kiintorullalla. Sitten ehkäpä jo olisi lumet sulaneet ja pääsisi metsään. Jospa se treeni-intokin kaivautuisi jostain pikkuhiljaa. 

Taidanpas lähteä sitten talsimaan näitä katuja kun uni ei kerran sitten tosissaan tule, lunta on vaan valitettavasti vielä jäljellä muutama metri...