Vety 3v!

 Vety täyttää tänään 7.5 jo kolme vuotta!

 

 

Rakas lapsikoira <3 Siitä on kasvanut luotettava ystävä, tärkeä arjen jakaja ja hyvä päikkärikaveri. Vety on se tyyppi joka vetää täysii vielä 20km lenkinkin jälkeen keppi suussa ja nauttii. Muut hyytyy jo puolessa välissä. ;) Hellyydenkipeä sylikoira ja raivokas syömäri. Hiilitableteita oon joutunu ostamaan vähän liiankin usein mutta onneksi ne kuitenkin maistuu ihan kädestä syöttäen :D Mitään vahinkoa ei onneksi ole vielä kuitenkaan käynyt. Mitä nyt vähän suklaata on maisteltu..

 Kiipeilee pöydille ja syliin ja nukkuu sohvan selkänojalla.Läträä joka ojassa ja on aina ihan kurassa. Nostaa häntänsä ihan itse tilanteessa kuin tilanteessa. On nöyrä mutta tietää tasan kuinka hyvä HÄN on. Tarjoaa jokaiselle kivelle kiipeämistä lenkin varrella jos sais vähän namia tästä hyvästä.

Jälkikoirana ihan pro ja hoitaa tonttinsa hienosti. Jäljestää kahvapannalla koska inhoaa valjaita. PK-liivit sentään on kiva koska niiden kanssa pääsee esineruutuun ja esineet on tosi helppoja ja niistä saa ruokapalkkista. Nää on nää koirien aivoitukset.. Tottiksessa parasta on kun saa taas juosta täyzii eteenpäin. Ne kiipeilyjututkin on tosi hauskoja. Ja sitten se seuraaminen. Ja se henkilöryhmä. Ja sitten ne luoksetulot kun niissäkin saa juosta täysillä. Ja ja..

Oon tosi onnellinen että sain Vetyn. Monta ottajaa olisi pennuille ollut. Kaikki sisarukset oli tosi hienoja. Jokaisessa olisi todellakin ollut Vety-ainesta. Monia muitakin pentueita oli sinä kesänä mutta nyt kun katson Vetyä juoksemassa näen siinä tosi paljon Rikkiä. -Rikki on omien koirien lisäksi ainoa koira jota voin ihan rehellisesti sanoa rakastavani. Oon rakastanu jo monta vuotta-. Ihan erilaisiahan Vety ja Rikki on, mutta juoksutyyli on täysin yhtenäistä. Kantojen tuhoaminen toistuu isältä pojalle ja haukkuminen kuulostaa ihan samalta.

Vetyn kanssa on jo koettu tosi paljon, leirejä, koulutuksia, auto-, bussi- ja junamatkoja. Satoja vierekkäin nukuttuja päikkäreitä sohvalla. Joka aamu ne tulee tasan samassa järjestyksessä sanomaan huomenta, molemmat omalla tavallaan.

Mielestäni ohjaaja tekee koirasta itsensä näköisen. Silti mulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Tosin erilainen olen ollut itsekin kun koirat on olleet nuoria. Molemmilla on kuitenkin moottori, työmoraali, ahneus, lelupalkkaus, hallinta, motivaatio ja jostain kumman syystä ne näyttää vielä tykkäävän minusta. Molemmat omalla tavallaan. :) Voiko muuta toivoa? Ne tekee kaikkensa jotta minä olisin niihin tyytyväinen.

 Toivon vain että kykenen olemaan koirieni arvoinen -niin arjessa kuin treeneissä.- Siihen onkin pyrkimistä.

"Hei ruipelo, muistatko jo?
Me kuulutaan yhteen
Hei läskipää, miksi et sä nää?
Me kuulutaan yhteen
Älä luovuta, me ollaan voitolla
Me kuulutaan yhteen
Hei ruipelo, se on kohtalo
Me kuulutaan yhteen"