Ajattelin tänään erilaisia koiria ja niiden omistajia. Mietin millainen koira olisi minulle se kaikista paras, millaisella taistelutahdolla, saalisvietillä ja muilla ominaisuuksilla varustettu koira. Niitä pohtiessa tulin sitten siihen tulokseen että ei helvetti mullahan on jo semmoinen. Eipä tuossa koirassa ole mitään mitä muuttaisin. Aika hyvin kun se on vasta minun ensimmäinen harrastuskoira. "Kaikella on tarkoituksensa" sanoi äitini kun kuuli että en saanut yhtä tiettyä pentua vaan jatkoin vielä etsimistä kesäkuussa 2010. Sillä oli, minun tarkoitukseni oli saada hieno harrastuskoira.
"You're simple the best, better than all the rest.
Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista pyöritystä harrastusten parissa. Josko aloittaisin vaikka 15-16.10 Niinun koulutuksesta. Lauantain aiheena oli rytmitykset.
Alkusuora helppo, 4-5 haastava. (Yritin) vekkiä mutta koira ampui putkesta täysillä vaan esteen läpi, ei tainnu huomata edes siinä olevan mitään rimaa. Tätä lähdettiin työstämään siten että kun koira tulee putkesta tiputan lelun 5-esteen eteen ja jatkan itse matkaa oikealle. Muutama tälläinen toisto ja lelu tiputettiin seuraavaksi 5-esteen taakse oikealle. Onnistui hienosti ja päästiinkin yrittämään seuraavaksi 3-4-5-6. Hyvin meni ja koira kääntyi aivan huipusti. Jopa minä osasin. Seuraavaksi 3-4-5-6-7, Duke imee putkiin niin hyvin ettei mitään ongelmaa.
Toisella kierroksella keskityttiin päällejuoksuun ja putki-A erotteluun. Ensin tehtiin 8-estettä vinottain, liitettiin tähän sitten 7-8 esteeet ja vau miten hienosti meni! Siirryttiin sitten 9-10-11 esteisiin. Voiko koira kääntyä noin tiukasti?! Ennakoiva valssi tässä siis kyseessä ja kun olin nakannut koiran putkeen otin sen vastaan, vasemmalla kädellä, aloin tehdä valssia melkein heti ja koira nuoli siivekettä ja spurttasi täysillä kontaktia kohti. Uskomaton fiilis!
Koira osasi ja minä osasin.
Sunnuntaina oli rata seuraava:
Rataantutustumisessa olin ihan varma ei päästä edes kolmosputkeen asti kun alku oli tuommoinen. Päästiinhän me sittenkin ja hienosti päästiinkin! Koira ykkösesteen suuntaisesti vinoon, itse kakkosesteelle jalat kohti putkea ja vastakkaisella kädellä koira otettiin mukaan. Sitten pakkovalssi, ja rintamasuunta jo kohti 3-putkea. Persjättö ja 4-5 esteet meni kivasti. Puomille me ei sitten kuitenkaan ikinä päästy, eläin meni putkeen mun huonon ohjauksen ansiosta. Puomin jalat oli täysin putkea vasten ja Duke kiipeää aina putkea ylöspäin. Kuului kolahdus ja koira nostelee vasenta etutassua. Perkele. Ei sille kuitenkaan näyttänyt sattuvan mutta en viitsinut riskeerata vaan lopetettiin siihen.
Saatiin kuitenkin aivan älyttömän paljon vinkkejä ja neuvoja tulevaisuuteen joten ei hirveästi harmittanut vaikka jäikin vähän vähälle sunnuntaina treeni. Se on kuitenkin vain agilityä ja Duke on koira josta olen vastuussa. Mieluummin 5 minuuttia pois agilitystä kuin että joutuisin sen antamaan 2 vuotta aikaisemmin pois jonkun nivelrikon takia. Se on liian rakas riskeerattavaksi.
Muutamia poimintoja muistiinpanoista liittyen Dukeen ja Duken ohjaamiseen
Rintamasuunta ja liike, niistä koira tietää mihin ollaan menossa
Aina kääntyessä koiran pitää tietää ennen ponnistusta mikä on seuraava este, jo fysiikankin kannalta ettei tule loukkaantumisia.
Duke osaa hakea esteitä, joten sille on kerrottava selkeästi mihin mennään. Muuten hylkyjä ropisee kun koira ottaa ohjat.
Paljon putki-kontaktierotteluja
Päällejuoksussa Dukelle pitää antaa tilaa laskeutua, nämä treenauksen alle
Älä jää varmistelemaan, jos jäät olet jo myöhässä
Koira kyllä osaa, luota siihen.
Saatiin kehuja, tai no Duke sai siitä että se on nopea, impulsiivinen ja hyvässä kunnossa. Niinu tykkäsi Dukesta ja sanoikin että se on sopivan raivoisa. Kontaktit saivat kehuja, samoin hyppytyyli. Dukella on kuulemma synnynnäinen tyyli koota itsensä ennen tiukkaa käännöstä ja Niinu kertoi että kaikki koirat eivät osaa tehdä niin. Tiivistetysti voisi sanoakin että tykkäsin kouluttajasti tosi paljon ja varmasti mennään uudestaankin hänen koulutukseen!
Viime perjantailta 21.10 otettu video, kontaktikatsaus.
Ollaan käyty paimentamassakin muutama kerta vaihtelevalla menestyksellä mutta kyllä se siitä kun itse opin käyttämään sitä saatanan paimensauvaa :D
Yksi kerta tehtiin myös karsinasta toiseen siirtelyjä, on se mielenkiintoista kun koira vaikuttaa lampaisiin niin kovasti. Dukea ei pelottanut ollenkaan ahdas paikka ja ryntäävät lampaat eikä paukkuvat ovet.
Tokossa ollaan nyt tehty ruutua, tunnaria, metskua, hyppynoutoa, paikkiksia (i&m) seuruuta ja jääviä.
Tunnarin se osaa. Metsku paranee, ei paljon mutta paranee kuitenkin. Lähtee innokkaasti, ottaa suuhun nopeasti mutta palauttaminen tökkii, useimmiten tiputtaa mun jalkoihin sen. Hyppynouto onnistuu vinostakin heitosta, paikkiksissa pysyy hienosti, tehtiin mm. 2 minsan piilohäiriöpaikkis missä oli Duke ja Niki. Liikkuri mm. seisoi koirat jalkojen välissä, heitteli tikkuja nenän edestä, taputteli maata, kävi istumassa vieressä, meni koiran oikealle puolelle, käveli selän yli ynnä muuta mukavaa. Ei noussut!
Duke teki sunnuntaina 30 ruutua, 10 tunnaria ja 10min metskun naksuttelua. Kaikki lyhyissä erissä tosin mutta erityisen tyytyväinen olen tunnareihin! Tehtiin kävyillä, tikuilla ja kepeillä, aina toi oman vaikka oma olikin jonon viimeisenä, n. 20 käpyä ensin ja viimeisenä oma. Mainio pieni nuuskuttelija.
Sitten siirrytään ruutuun, koira haki oikeaa paikka aika kivasti, muutaman kerran tarjosi liian eteen, jätin naksauttamatta ja haki parin sekunnin päästä uudelleen taaemmas. Muutama vauhtiruutukin otettiin, nopeita ainakin olivat ;)
Metalli ei olekaan enää niin kamalan ällöttävä kuin aikaisemmin, päinvastoin! Se nostelee sitä ihan mielellään ja kävelee se suussa aivan normaalisti. Tähän olin tosi tyytyväinen.
Maanantain ohjatuissa meno alkoi seuraamiskatsauksella, koutsi kiinnitti huomiota heti minun asentooni ennen liikkeellelähtöä, jonka takia koirakin oli aivan räjähdysvalmiudessa. Kun ongelma poistettiin, ääntelykin loppui kuin seinään. Sitten tehtiin vinoja hyppynoutoja, pohdittiin miten Duken kapulan saalistus saataisiin loppumaan ja tehtiin siinä välissä myös juoksuseuraamis-käännöksiä imuttaen. Sormet oli verillä mutta koiran paikka hyvä :D
Paikallamakuuta tehtiin nami sekä leluhäiriössä, ensin ladottiin koiran eteen ihania maksanpaloja ja sitten palkkailtiin kun koira katsoi minuun. Se taisi huomata heti mitä piti tehdä kun ei vilkaissutkaan nameihin. Samaa tehtiin sitten niin että koutsi heitteli lelua ja ei saanut nousta vaan piti tuijottaa minua. Vähän se tsiikas lelun olevan vielä tallessa mutta pysyi kuitenkin hyvin. Kaikenkaikkiaan mainiot treenit!
Me ollaan treenattu tällä viikolla luvattoman paljon ruutua että metskua. Pitoreenejä ollaan tehty tunnarilla sekä isolla puukapulalla. Joka päivä ainakin 20 toistoa ruutua, nyt se jätetään hautumaan vähäksi aikaa ja katotaan viikon päästä mitä on pään sisällä koira mietiskellyt. Saa nähdä mitä tapahtuu.
Agissa meillä oli keskiviikkona kiva hyppyrata suunniteltu, joten eikun sekaan vain!
Ekalla kerralla ei koira mennyt ekaan putkeen mutta seuraavilla kerroilla kaikki meni, pari rimaa tippui yhdella kerralla mutta pari täysin puhdasta rataakin tuli! Taitava Duke.
Jenna sai vihdoin meidän syyskuisen tokokokeen nettiin joten tässä se.
tiistai 4. lokakuuta 2011
En ole ikinä oikein kunnolla Dukesta kertonut, treenit vievät vain aina kaiken tekstitilan. Duke vaihtoi barffille muutama päivä sitten, saa nähdä miten reagoi, ainakaan maha ei mennyt löysälle tms.
Joku viisas on joskus sanonut että iloinen koira on hyvä työkoira. Siinä tapauksessa Duke on maailman iloisin koira. Dukesta on tullut koko ajan röyhkeämpi, oikea sika. Viime viikolla se vei noin vain Köpi-aussielta lelun suusta ja muuta pientä mukavaa, mutta suurin näyttö tähän on ehkä mustelmat joita tulee joka perkeleen treenissä ainakin 5. Se puree aivan rennosti käsiä jos mulla sattuu olemaan patukka vähänkin huonosti ja mulla on niska kipeänä siitä hyvästä että se juoksi lenkillä aivan täysillä takaapäin pahki. Onhan se toki jo kesällä purru poskesta ja nenästä kun sillä on tapana hypätä naamalle ja räyhätä..
Perjantaina käytiin paimentamassa ja taas nähtiin kuinka röyhkeä se on, ei kunnioittanut yhtään sauvaa vaikka hakkasin sitä maahan aivan sen naamaan edessä. Ensi alkuun se ryntäsi heti Derek-pässin kimppuun, ei onneksi purrut. Lampaat oli ihan vauhkona ja Duke sillon kun minä olin sen kanssa, mutta toisella kierroksella Sanni meni Duken kanssa ja itse tyydyin ottamaan kuvia aidan toisella puolen. Sannin kanssa Duke meni häntä alhaalla ja malttoi vain löntystää niin silloin lampaat liikkuvat mutta ei liian vikkelään. Heti kun Duke nosti raville lampaat lähti karkuun.
Alempi kuva on just sitä alkuhuumaa kun piti lippu korkeella ilmottaa että täältä tullaan. Viime viikolla myös tokotettiin ja aksattiin mutta niistä tuonnempana.
