Mitä meille kuuluu? -Hyvää kiitos. Ollaan just lähdössä reeneihin.
Duken kanssa on kerran viikkoon treenattu hakua. Mitäpä sitä hyvää liikaa. Koira lähtee suoraan, etenee takarajalla oikein ja on ihan hiton nopea. Ilmaisut on varmoja ja voimakkaita, näytölle lähtee kuin tykin suusta. Sanalla sanoen täydellinen. :D
Käytiin hakukokeessakin. Otin koiran n. 30min ennen koepaikkaa autosta että lenkkeilytän sen siinä. Duke ei halunnut edes tulla ulos autosta. Mun jännitys oli vissiin liikaa. Paska fiilis oli jo siinä vaiheessa, ei auttanut kuin käskeä koira ulos takapaksista ja lähteä lenkille. Eihän siitä mitään tullut. Koepaikalla koira oli jo varma että kohta joku kuolee. Ikinä, toistan vielä ikinä se ole reagoinut minun jännitykseen noin voimakkaasti. SM-kisoissa oli jotain samankaltaista mutta ei näin suurissa sfääreissä.
Lähdettiin kuitenkin kokeilemaan mutta olisi pitänyt vain jättää leikki kesken heti. Tottiksilla aloitettiin ja kun meidän vuoro oli, koira lähti ihan hyvin mukana paikkista kohti. Paalulla käskin sen maahan Duke ei totellut ekasta. Sitten tuli minulle paniikki, ja se oli siinä. Koira väisti ja muutaman käskyn jälkeen tuomari käski laittamaan liinaan. Jätin leikin kesken siinä.
Tämä ei varmaan ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta jätin nyt tottiksen ja kokeet Dukelta joksikin aikaa. Kun mikään ei tunnu miltään ja kaikelta, ei ole oikein vääntää koiraparkaa solmuun. Ollaan tehty FH-jälkeä ja sitä hakua. Esineitäkin Duke on hienosti hakenut. Jätetään "hallintajutut" nyt hetkeksi ja annetaan koiran tehdä hieman vapaammin. Se ei ole ihan ehkä se paras ratkaisu mutta pakko ihan hetki pitää taukoa.
Entäs Vety sitten? Vety on oma itsensä. Se on raivokas, täynnä tarmoa ja sen kanssa on ihana tehdä. Jokainen treeni tuntuu sen kanssa niin isolta ja suurelta. Siitä on tullut -ei Duken kustannuksella- semmoinen paras kaveri että oksat pois. Lupauduin OKK:n joukkueeseen piirinmestiksiin uuteen avoimeen joten täytynee kaivaa tokokamppeet kaapista.
Jäljellä Vetyn kanssa on erityisen mukavaa. Se menee nenä sopivan alhaalla, ajaa varmasti ja lähtee janalle hyvällä vauhdilla ja suoraan. Esineet sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa varmasti meille molemmille :D Ensimmäisillä lähetyksillä se juoksee 20m ja kääntyy katsomaan että vitut täällä mitään ole. Hups! Ollaan tehty vissiin liikaa jonoja :D No, tätä on purettu niin että jokainen esine on ihan takarajalla ja nyt se on alkanut taas irtoamaan. Nenä on auki kuitenkin joten ihan laukkaamiseksi ei tämäkään homma ole onneksi mennyt. Tästä on suunta vain ylöspäin.
Ajatuksissa on kirjoittaa itse Vetystäkin paremmin, millainen se on, mitä se tekee ja miten. Parilla sanalla kuitenkin sanon että siitä on tullut hyvin rakas ja tärkeä ystävä.
