Duke 6v

Tämähän on nyt aivan yhtä juhlaa toisensa perään! ..jos siis näitä koirien synttäreitä juhlittais mitenkään :D
Duke on nyt kuuden vuoden ikäinen. Ei vielä vanha, mutta ei enää nuorikaan. Se on siinä iässä että kun nostan kulmia niin koira tietää mitä pitää tehdä. Nyt vain toivotaan että näitä synttäreitä tulisi vaikka 10 vielä lisää. Se olis ihan parhautta. Täytyy kuitenkin olla onnellinen ja tyytyväinen jokaisesta päivästä!

Dukessa on paljon vikoja. Se on ärsyttävä, vaativa ja todella itsenäinen. Kuitenkaan mikään vika tuossa koirassa ei peitä sen mahtavuutta. Duke on minun sieluntoveri. Se on luotettava, läheinen, rakas, iso, voimakas, vahva, tottelevainen, itsenäinen, toimiva, kiltti ja aktiivinen. Se tekee päätöksiä itse, kokeilee ja on rohkea. Duke on minulle todella tärkeä. Sen takia olen saanut kovin tärkeitä ystäviä. Se haastaa minut joka treenissä olemaan parempi, -sen arvoinen- Vielä joskus!

Harrasteissa tuo koira on parhaimmillaan. Se tekee täysillä. Mitä väsyneempi koepäivän jälkeen sitä kauniimpi tottis. Sen motivaatio ja voima hakuradalla on mielettömän upeaa katsottavaa ja minun tehtävänä on vain pysyä pois tieltä kun koira tekee töitä. Välillä vain roikun henkeni edestä näyttöliinassa, juotan vähän ja päästän koiran menemään. Se tietää kyllä mitä pitää tehdä. Odotan niin innoissani ensi kesän kokeita, leirejä ja treenejä! Loppupeleissä kuitenkin tärkeintä on että meillä on mukavaa yhdessä! Ja meillä on :)

Dukeen pystyy luottamaan nykyään lähes joka tilanteessa 100%. Luottamus ei tarkoita mielestäni sitä että koira ei reagoi mihinkään ärsykkeisiin ja on kuin puolikuollut, vaan että minä tunnen sen ja tiedän mitä koira tekee tai jättää tekemättä. Lenkeillä se vetää välillä hajujen perässä pitkin metsää mutta viipyy sen 5 minuuttia ja tulee takaisin. Tiedän olla päästämättä sitä irti teiden lähellä ettei käy mitään vahinkoa autojen kanssa. Se tykkää harvoista ihmisistä vaikka reeneissä pitääkin kaikista joilla on treeniliivi. Eivät kuitenkaan lähde vieraiden ihmisten matkaan esim. oman auton peräkontista. Minusta on vain mukavaa että kun vieraita tulee, koirat käyvät moikkaamassa ja tulevat sitten minun jalkoihin nukkumaan. Olipa kotona vieraita tai ei, kotona koirat ottavat rennosti ja nukkuvat.

On ollut kunnia yhdessä opetella koiraharrastusta tuollaisen eläimen kanssa. Vaikka kisat ja treenit ovatkin meidän taloudessa tärkeitä, kaikista tärkeintä kuitenkin on terveys ja hyvinvointi. Koen että koirien on mukava kisata minun kanssani, meillä on hyvä suhde. Koirien kunto on hyvä, ne saavat hyvää ruokaa, tärkeät ravintolisät ja ne käyvät säännöllisesti osteopaatilla. Kun on puitteet kunnossa on hyvä vetää täysillä!
Kiitos edelleen Terhille koirasta, sain kaiken mitä halusin 16-vuotiaana ja kaikkien muidenkin toiveet samassa koirassa <3 Duke on pop, Duke on paras.

Vety 3v!

 Vety täyttää tänään 7.5 jo kolme vuotta!

 

 

Rakas lapsikoira <3 Siitä on kasvanut luotettava ystävä, tärkeä arjen jakaja ja hyvä päikkärikaveri. Vety on se tyyppi joka vetää täysii vielä 20km lenkinkin jälkeen keppi suussa ja nauttii. Muut hyytyy jo puolessa välissä. ;) Hellyydenkipeä sylikoira ja raivokas syömäri. Hiilitableteita oon joutunu ostamaan vähän liiankin usein mutta onneksi ne kuitenkin maistuu ihan kädestä syöttäen :D Mitään vahinkoa ei onneksi ole vielä kuitenkaan käynyt. Mitä nyt vähän suklaata on maisteltu..

 Kiipeilee pöydille ja syliin ja nukkuu sohvan selkänojalla.Läträä joka ojassa ja on aina ihan kurassa. Nostaa häntänsä ihan itse tilanteessa kuin tilanteessa. On nöyrä mutta tietää tasan kuinka hyvä HÄN on. Tarjoaa jokaiselle kivelle kiipeämistä lenkin varrella jos sais vähän namia tästä hyvästä.

Jälkikoirana ihan pro ja hoitaa tonttinsa hienosti. Jäljestää kahvapannalla koska inhoaa valjaita. PK-liivit sentään on kiva koska niiden kanssa pääsee esineruutuun ja esineet on tosi helppoja ja niistä saa ruokapalkkista. Nää on nää koirien aivoitukset.. Tottiksessa parasta on kun saa taas juosta täyzii eteenpäin. Ne kiipeilyjututkin on tosi hauskoja. Ja sitten se seuraaminen. Ja se henkilöryhmä. Ja sitten ne luoksetulot kun niissäkin saa juosta täysillä. Ja ja..

Oon tosi onnellinen että sain Vetyn. Monta ottajaa olisi pennuille ollut. Kaikki sisarukset oli tosi hienoja. Jokaisessa olisi todellakin ollut Vety-ainesta. Monia muitakin pentueita oli sinä kesänä mutta nyt kun katson Vetyä juoksemassa näen siinä tosi paljon Rikkiä. -Rikki on omien koirien lisäksi ainoa koira jota voin ihan rehellisesti sanoa rakastavani. Oon rakastanu jo monta vuotta-. Ihan erilaisiahan Vety ja Rikki on, mutta juoksutyyli on täysin yhtenäistä. Kantojen tuhoaminen toistuu isältä pojalle ja haukkuminen kuulostaa ihan samalta.

Vetyn kanssa on jo koettu tosi paljon, leirejä, koulutuksia, auto-, bussi- ja junamatkoja. Satoja vierekkäin nukuttuja päikkäreitä sohvalla. Joka aamu ne tulee tasan samassa järjestyksessä sanomaan huomenta, molemmat omalla tavallaan.

Mielestäni ohjaaja tekee koirasta itsensä näköisen. Silti mulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Tosin erilainen olen ollut itsekin kun koirat on olleet nuoria. Molemmilla on kuitenkin moottori, työmoraali, ahneus, lelupalkkaus, hallinta, motivaatio ja jostain kumman syystä ne näyttää vielä tykkäävän minusta. Molemmat omalla tavallaan. :) Voiko muuta toivoa? Ne tekee kaikkensa jotta minä olisin niihin tyytyväinen.

 Toivon vain että kykenen olemaan koirieni arvoinen -niin arjessa kuin treeneissä.- Siihen onkin pyrkimistä.

"Hei ruipelo, muistatko jo?
Me kuulutaan yhteen
Hei läskipää, miksi et sä nää?
Me kuulutaan yhteen
Älä luovuta, me ollaan voitolla
Me kuulutaan yhteen
Hei ruipelo, se on kohtalo
Me kuulutaan yhteen"