Vetyn kanssa jäljellä

 Vety on ajanut jälkeä sen 2-4 kertaa viikossa. Osat on pelkkiä janoja joissa keppi lopussa, osa on ollut pitempää pätkää. Janat Vety tekee nykyään nätisti, se tietää mitä tultiin tekemään ja mihin pitää mennä. Meillä on aina samat rutiinit ennen jäljelle lähtöä, pieni musta riemastuu joka kerta kun kaivan sen tietyn kepin autosta ja Vety pääsee hakemaan sen pusikosta. Sieltä se nenä maata viistäen aina tuo sen kaikista parhaimman kepin.

Tänään tehtiin kilsan jälki ei-niin-ihanaan maastoon. Duke oli mulla kaverina tallomassa kuten lähes aina, ja saatiinkiin tehtyä Vetylle jos jonkinmoista mietittävää. Jäljellä oli mm. 2/6 keppiä isojen kivien päällä, pururatojen ylityksiä, vedenpaisumus ja harhajälkiä joidenkin muorien toimesta. KUKA MUU KUIN KOIRAHARRASTAJA ON METSÄSSÄ KLO. 7 LAUANTAINA?

Mummoista huolimatta (tai niiden vuoksi ;)) Vety selvitti jäljen hienosti. Jana n. 40m, lähti suoraan loppuun asti ja aika lujaa. Nosti jäljen kuitenkin hienosti ja siitä me sitten lähdettiin. Tällä kertaa Duke ei ollut mukana. :D Eka keppi nousi heti 50m jälkeen. Ilmaisut on tosi hienoja nykyään. Vety on niin onnellinen kepeistä <3 Kulmat koira teki kuin juna. Ne oli super! Kaikki kepit nousi ja koira oli koko ajan ihan jäljen päällä. Vetyn kanssa on rentoa ja kivaa olla jäljellä.

 Yhdessäkin kohtaa (mistä on muuten jopa kuvakin) menin jälkeä tehdessäni todella suuren ojan/traktorin jälkien yli. En päässyt kumppareiden kanssa hyppäämään kunniakkaasti joten kulma tuli siihen keskikaistaleelle ja 7m jälkeen tuli uusi kulma. No problem sanoo Vety. :) Hitto se on rentouttavaa kun voin vaikka päästää vaan liinasta irti ja tallustella mukana. Koira ei paljoa tarkastele, Vety menee jälkeä pitkin :P

Koira on tuossa keskellä :D 

Kaikki kepit <3

HK2 Duke!

 Duke ja minä tehtiin tänään pitkässä kokeessa ykköstulos haun avoimessa luokassa! Wuupwuup! :) Maasto 192 ja tottis 85, yhteensä 277 ja HK2. Huippu fiilis <3 Dukemies <3

Ti-ti-uu

X: Hei kuule! Minäpäs tunnen sinut!
Nuuskamuikkunen: Ai?
X: Sinä olet Nuuskamuikkunen.
N: Oi, eikö vesi ole vielä kylmää? Tule nuotion ääreen lämmittelemään ettet vilustu.
X: Oi, kiitos. Kukapa uskoisi että minä olenkin semmoinen mönkiäinen joka saa istua                              Nuuskamuikkusen nuotion loimussa.
N: No ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä.
X: Voi onpas! Olen kuullut sinusta lukemattomia huhuja! Yritän päästä joka vuosi näkemään miten           kuljet tästä ohi matkallasi Muumilaaksoon.
N: Vai monia huhuja. Siitä en ole yhtään mielissäni. En sitten yhtään. Mikä sinun nimesi on?
X:  Oi minä olen niin pieni ettei minulla ole nimeä. Kukaan ei ole koskaan edes kysynyt minun                 nimeäni. Mutta nyt sinä kysyit, ja me olemme oikeasti tavanneet. Ja minä olen istunut kanssasi            saman nuotion ääressä ja..
N: No jatka kertomustasi, vaikka oletkin kova liioittelemaan.
X: Kuule, voisitkohan sinä, tai siis tarkoitan, oliskohan sinulle suurikin vaiva keksiä minulle nimi?
     Nimi joka olisi vain minua varten, eikä kenelläkään muulla olisi samaa nimeä. En malta odottaa          että saan nimen!
N: Jaa'a, nimet ovat vakava asia. Minun täytyy miettiä.
X: Ei se voi olla sinulle vaikeaa, tiedät kaiken.
N: Kuule, ei voi olla koskaan täysin vapaa jos ihailee liikaa jotakuta.
X: Voi että sinä olet viisas! Ei ole mitään mitä sinä et tietäisi! Olen aina tahtonut olla yhtä vapaa kuin      sinä. Voivoi nyt minä pärpätän liikaa. Sinun puheitasi on niin mielenkiintoista kuunnella. Sinä olet      kai taas matkalla Muumilaaksoon tapaamaan ystäviäsi? Kuulin Siililtä, että Muumipeikko oli              jalkeilla suurimman osan talvea ja odotti sinua. Eikö ole erinomaista?
N: Mitä?
X: Voivoi, minustakin olisi hauskaa jos joku odottaisi jossain minuakin, mieli kaihoten.
N: Minun ei ole pakko mennä Muumilaaksoon, voin mennä muuallekin!
X: Oi, mutta sitten Muumipeikko tulee surulliseksi.
N: Silloin tällöin sitä haluaa nauttia yksinäisyydestä.
X: Juu, tietenkin. Minun täytyykin kaiketi lähteä, hei sitten ja kiitos. Hyvää yötä.
N: Hyvää yötä. Hei kuule sinun nimesi!
X: Sinä muistit!
N: Sopisiko vaikka Ti-ti-uu? Iloinen alku Ti-ti ja sen jälkeen monta surullista uuta loppuun.
T: Ti-ti-uu? Ti-ti-uu? Ti-ti-uu? Jihuu! Ai miten kaunis nimi!
N: Olen iloinen että pidät siitä. En ole ennen joutunut antamaan kenellekään nimeä.
T: Minäpä rakennan itselleni talon ja kiinnitän seinään nimikilven missä lukee Ti-ti-uu!
N: Hyvä ajatus. Mitä minä taannoin sanoinkaan?
T: Mistä?
N: Siitä asiasta etten minä muka välttämättä palaisi ollenkaan tänä vuonna Muumilaaksoon.
T: Minä en ottanut sinua todesta. Sinä vain hermostuit jostain minun sanomisestani. Minä arvatenkin     puhun liian paljon.
N: Olet sinä aika pälpättäjä. Lähden oitis Muumilaaksoon, olen myöhässä aikataulusta. Ja kaiken              kukkuraksi kevät näyttää tulleen varhain.
T: Muumipeikko tulee onnelliseksi. Sano minulta terveisiä ja mainitse nimenikin!
N: Kerron kyllä. Ja sanon miten uit joen poikki.


                                                                 Klik!