Tokon piirinmestariT

 Kolmoisvoitto :D Lakeuden koiraharrastajien järjestämät tokon piirinmestaruudet Oulunsalossa. Tuomarina Pipa Pärssinen. Liikkeenohjaajana Vetyllä Raittimon Henna ja Dukella Alatorvisen Pia. :)

Suurin osa varmaan jo facebookista lukikin, mutta raapustellaan tänne sitten vähän tarkemmin. Vety oli OKK:n joukkueessa avoimessa luokassa.

Paikkaistuminen 10
Seuraaminen 9
Seisominen 6
Luoksetulo 10
Istuminen 0
Ruutu 6
Nouto 7
Kaukot 7½
Hyppy 9½
Merkin kierto 7
Kok. vaikutus 9½

Yhteensä 242 AVO2. Voitettiin luokka. Harmittaa tuo istuminen kun se on ollut jäävistä paras ja sitten itse mokasin sen ylimääräisellä kämmäilyllä ja väärällä käskyllä. Ihan älytön virhe. Paikkis ok! Seuraamisessa hyvin mukana, mutta täyskäännökset ei ollu tiiviitä.  Seisomisessa kääntyi mun mukana. Luoksetulo ihan sairaan hieno! Tuli ihan täysillä loppuun asti ja jarrutti ihan eessä vasta. Ei silti törmännyt. Ruutu oli melkoista pelastelua :P Sain parilla ylimääräisellä käskyllä sen oikeaan paikkaan ja loppu ok. Noudossa en tiedä mistä noin paljon lähti pisteet, mun heitto oli tosi huono kun tuuli just kovasti niin kapula lähti ihan vinoon :D Oisko palauttaunut vinoon tms. Kaukoissa ei ollut kuulolla alussa ja jouduin sanomaan toisen istu -käskyn. Muuten ok! Hyvä Vety. Hypyssä ei ongelmaa. Merkin kierrossa lähti kyllä ja pysähtyi merkin taakse. Kutsuin sen sitten sieltä takaisin.

Vety teki alussa tosi hienosti hommia, mutta kun tuli ruutu vuoroon niin siitä alkoi vähän jarruttelemaan loppuliikkeissä, Tehtiin kuitenkin yhdessä ja tuntui hyvältä olla Vetyn kanssa kehässä.

Sitten oli Duken vuoro. Duken kanssa treenattiin tokoa tasan 11 päivää ennen koetta uusia liikkeitä ja tokoa ylipäätään.

Paikallaistuminen 9
1 min maassa ja luoksetulo 9
Seuraaminen 8½ (parasta ikinä!!)
Zeta 8½
Luoksetulo 5
Ruutu 5½
Ohjattu 9½
Merkin kierto, nouto ja hyppy 0
Tunnari 9½
Kaukot 8½

Oli paikkiksiin mennessä ihan kujalla, ja istumisessa oli liikuttanut toista tassua. Siitä sitten takaisin kehään ja käskettiin koirat maahan. (Ei olla koskaan tehty joten hyvin meni) ja luoksetulotkin onnistui kaikilla kiltisti. Seuraaminen oli parasta Dukea ikinä kokeessa ja milloinkaan. Ihan jäätävän hieno. Piti paikkansa 100%, yksi täyskäännös meni mun takia huonosti ja peruutuksessa ei ollut ihan suora. Se suotakoon anteeksi kun ei oo tehty noin pitkää matkaa ikinä. Zetassa maahan hidas. Luoksetulossa lähti hirveen lujaa ja eihän se sillon pysähdy hyvin. Maahan meni kuitenkin ok. Tuli hienosti suoraan sivulle! Ruudussa oli lähdössä merkittömälle merkillä johonkin ihan muualle mutta sain kuitenkin sen sinne yhdellä ylimääräisellä käskyllä. Ruudussa meni kauhean taakse niin korjasin vielä sen uudestaan keskelle ja suoraan maahan. Loppu ok. Ohjattu hieno! Härvelissä Duke lähti hypylle, sain korjattua sen tötsälle. Hyvin meni maahan siellä. Nosti hyvin kapulan mutta ei focusoinut hyppyyn ja oli jo hypyn väärällä puolella kun tajusin sanoa hyppy -käskyn koiralle. Dukehan nokkelana poikana hyppäsi hypyn väärään suuntaan ja toi kapulan :D
Tunnari hieno! Kaukoissa s-i vaihdossa tuli eteen vähän.

Voitettiin kuitenkin Duken kanssa joten se olis nyt sitten tokon piirinmestari 2015 :)

Oulun Koirakerhon joukkuekin voitti:

Vety kyllä osaa tuon poseraamisen :P 

Putsattiin siis poikien kanssa palkintopöydät tässä kovatasoisessa kisassa :D Voittohan ei siis ole tärkeintä, vaan murskavoitto :D

Loppuun vielä ensin Sonja Oikaraisen ottamia kuvia Dukesta:

Ja sitten Laura Pohjolan ottamia kuvia Vetystä:

H

Vetystä.                                                                                                                                                      

Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. :D 

Vety on hirvittävän sympaattinen ja kiltti. Siinä on jotain semmoista mitä monessa muussa ei ole. Se on todella lojaali.
Se tykkää muista ihmisistä, tutuista varsinkin. Se on ollut minun mukana ukin luona hoitokodissa ja on siellä kuin kala vedessä. Vieraat, ehkä vähän epävarmat mummot ja papat ovat saaneet pusun ja hännänheilutuksia. Vety on täysin sinut itsensä kanssa. Sillä ei ole mitään tarvetta mennä esim. kotona istuskellessa muiden syliin. Yleensä se on minun vieressä. Se voi mennä, -ja saattaakin- joskus hypätä muiden kainaloon.
Silti sen ei tarvitse. 

<3

Vetyä on tosi helppo kouluttaa. Se on vastaanottavainen, ei ryntää joka suuntaan vaan ihan oikeasti oppii mitä sille kertoo. Ruutua kun ollaan sen kanssa tehty, on aloitettu ihan leluruuduilla ja jatkettu siitä tyhjiin ruutuihin. Vaikka ruudussa oli lelu, ei Vety juossut sinne päätä pahkaa. Meni ihan reippaalla laukalla mutta ei täysiä. Otti lelut ihan palkkana kuitenkin. Nyt kun on tehty enemmän toistoja ja koira tietää mihin sen pitää ruudussa mennä, on vauhti kasvanut. 

Siitä on tullut ihan mun paras kaveri. Se iskee jotenkin niin syvälle. Luin pari päivää sitten näiden Ä-pentujen blogia ja tuli niin ne vanhat fiilikset pintaan. Se onni kun pentuja alkoi syntymään ja kun kolmen syntyneen pennun jälkeen oli maailmassa 2 urosta. Vety oli sitten pentueen nuorin ollen seitsemäs pentu. Kyllähän niitä olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan. <3 

Päivien kirkkaus ja tiet taisteluiden
Kenen kanssa ne kulkea saan
Voiko tuntea omansa joukosta muiden
Tuhansista tunnistaa

Olisin toki ottanut minkä tahansa pennuista, mutta mustatrikit vaan iski heti. En keksi mitään lisättävää tuohon koiraan. Se tekee fiiliksellä, se tottelee ja sen voi päästää mihin tahansa tilanteeseen ilman että huimaisi. Niin lasten, vanhusten tai muiden koirien kanssa. 

Monet tietääkin että meidän alkutaival ei ollut se ihan helpoin. Minä olin koulussa pitkiä päiviä, ja nuori sisustusarkkitehdin alku kotona takasi sen että taulut oli lattialla kun kotiin pääsin. Niistä ajoista on kuitenkin päästy pitkälle. Joka treenistä ja hetkestä kun ollaan nätisti osaan olla nykyään kiitollinen. Osa hetkistä tietenkin nousee ylitse muiden. Viime viikolla oltiin treenaamassa tokoa ja tehtiin ryhmässä avoimen istumista. Siinä se "hullu rähjääjä" (kiitos vaan tästä nimestä hlö X) istui ja napotti minuun kentän laidalle kun muut tippui maahan tai alkoivat haukkumaan. Tuntui hyvältä :) Ei toki se että muut touhuili vaan se että minun koirani ei. 

Kiitos Vety että olet olemassa. Joka aamu saan herätä herätyskellon aikaan siihen että joku hyppää viereen. Ei se muuta tee, tulee vaan ihan lähelle. Joka kerta kun tulen kotiin se hyppää syliin. Joka kerta kun sanon Vetyn nimen, se tulee ja kysyy että mitä asiaa. Joka kerran jälkeen kun sille on joutunut kertomaan asioita hieman lujemmin, se tulee silti yhtä reippaasti luokse eikä mielistele.